sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

"hei pidä sitten kivaa siellä Ausseissa ja oo varovainen!"

Mun fiilikset on tällä hetkellä niin älyttömän ristiriitaset. Lähiaikoina on taas sattunut ja tapahtunut niin paljon kaikkea, että tavallaan ootan lähtöä todella paljon. Kiva tulla kotiin juhannuksen jälkeen kun varastoon on murtauduttu! Mä ootan paljon sitä, että pääsen Lahesta poies. Pääsee näkemään paljon uusia ihmisiä, koko elämä tulee olemaan niin täysin erilaista. Pääsee tavallaan aloittamaan elämän ihan puhtaalta pöydältä, vaikka vain hetkeksi. Mä ootan sitä niin paljon.

Mutta sitten on paljon niitä ajatuksia, että mä en halua lähteä, voinko mä vaan jäädä kotiin? Kuulostaa tyhmältä, mutta tällä hetkellä kissat on se suurin syy miks mietin usein että unohtaisin koko reissun ja jäisin kotiin. Siis oikeesti - kissat. Cmoon. Mutta kyllä, niitä mulla tulee varmasti olemaan kovin ikävä. Miksi? No siksi että ne on mun vauvat ja niihin ei voi pitää samallalailla yhteyttä kuin ihmisiin. Kavereille ja perheille mä voin soittaa aina kun tulee ikävä, mutta mä en pysty samallalailla juttelee kissojen kanssa. Naurettavaa? Kyllä. Mutta kuitenkin niin kovin totta. Onko väärin pelätä lähtöä niin paljon? Tarkottaako tää nyt vaan sitä, että mä en oo valmis lähtemään yksin maailmalle?
Ehkä jännitys onkin ihan ok.

 Mä olin juhannuksena Mäntyharjussa, kaverin mökillä niinkuin joka vuosi. Oli niin mahtavaa nähdä niitä ihania ystäviä, joita niin surullisen harvoin näkee. Tuntuu niin hyvältä olla paikassa jossa on paljon rakkaita ympärillä. Oli silti niin pelottavaa, että monet siellä sanoivat että 
"hei pidä sitten kivaa siellä Ausseissa ja oo varovainen!".
Mä en voi käsittää että lähtö alkaa lähestyä niin kovin uhkaavaa tahtia. Lähtöön on 78 päivää, ja mua pelottaa. Ja jännittää. 
Mutta mä oon samaan aikaan kuitenkin niin kovin innostunut ja onnellinen!    photo 10603640_10152699911518531_2554968045143124750_n_zpsuglpufji.jpgMähän lähen Ausseihin Working holiday -viisumilla, jonka hankkiminen oli mun kohdalla todella hankalaa. Koska Australia on tosi byrokraattinen paperihelvetti, niin mä jouduin käymään läpi kaikenmaailman juttuja. Ensinnäkin, mun viisumihakemus ei edennyt yli kuukauteen mihinkään. Laitoin sitten kahteen paikkaan palautetta josta vastattiin nopeasti, ja selvisi että niiden vastaus ei koskaan ollut vaan tullut mulle perille. Hätä ei onneksi ollut tämännäköinen ja viisumihakemus lähti eteenpäin. Koska mä aion työskennellä lasten kanssa niin mun piti käydä terveystarkastuksessa ja keuhkokuvissa. Koska kaikki pitää tehdä niin vaikeaksi, niin Suomessa on tasan 2 kappaletta paikkoja jossa kuvat voi käydä ottamassa. Molemmat tietysti sijaitsee Helsingissä. Mä kävin ne otattamassa Dextrassa, koska sain sinne nopeasti ajan ja tsädääm, sinne meni rahat. Myös viisumi maksaa aivan helkkkkkaristi, eli yhteensä tähän operaatioon voi varata sen abauttiarallaa 500€. Feels good - etten sanois. Lennot varasin Travelstartin kautta ja niihin meni pikkasen reilu 1000€. Reittihän kulkee Helsinki - Paris Charles De Gaulle - Hong Kong - Cairns - Brisbane. Cairnsissa ei sentään tartte koneesta nousta, jeij! Mähän lähden liikkeelle maanantaina 7.9 aamulla ja saavun Brisbaneen 9.9 aamulla, voin vaan kuvitella miten sekaisin tulee pää olemaan tästä kaikesta! Kaikenkaikkiaan fiilikset on tosi sekavat, vaikkakin tiedän että tästä tulee yks mun elämäni parhaimmista vuosista. Jänskättää!!

-Emmi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti